Asetukset ja subjektiiviset oikeidet vs. kuntien resurssit

 

01.01.2011 oli merkittävä päivä meille terveydenhoitajille. Hartaasti odottamamme asetus neuvola-, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta astui tuona päivänä voimaan. Valtakunnassa siis kaikki hyvin tälläkin saralla! Annetaan asetus ja kunnat toteuttavat sitä mahdollisuuksien mukaan. Ko asetus kirjoitettiin, kun Suomi eli noususuhdanneaikaa. Johtotähtenä oli, että terveydenhoitajien ja oppilashuollon palvelut toteutetaan tasapuolisesti maamme eri osissa.

 

Oikeuskansleri Jaakko Jonkan tekemän selvityksen mukaan (22.10.2010) laatusuosituksen mukaiset vaadittavat henkilöstösuositukset täyttyivät peruskouluissa terveydenhoitajien osalta 34 ja lääkärien osalta 4 prosentissa.

Jos tarkastelemme kaupunkien ja kuntien strategioita, ennaltaehkäisy on päivän sana. Jokainen vastuullinen kuntapäättäjä on iskostanut tuon termin sanavarastoonsa ja uskoo sen mukanaan tuomiin hyötyihin ja säästöihin.

Sanahelinä ei riitä takaamaan palveluja.

 

Valtiovallan taholta on vuosien saatossa tullut asetuksia ja subjektiivisia oikeuksia, jotka velvoittavat kuntia järjestämään palvelut heti, tässä ja nyt.

Resurssien niukkuus ja tiukka talous saattavat kunnat hankalaan tilanteeseen, vaikka tahtoa ja yritystä olisikin. Terveydenhoitajien työ on vahva kivijalka kaiken ikäisten kanssa tehtävään ennaltaehkäisevään työhön, ammattikuntamme on moniammatillisen työn verkottoitumisen mestari. Kotikaupunkini Kuopio on onneksi tehnyt asetuksen myötä ryhtiliikkeen; olemme menossa oikeaan suuntaan ja korjaamassa terveydenhoitajien ja koululääkärien vajetta.

 

Terveydenhoitajien ammattikunta mielletään ammattitaitoisiksi, mutta tavallaan kaiken vastaanottaviksi työkavereiksi. Projekteja ja työryhmiä tulee koko ajan lisää perustyön ohella, asiakaskunnassa on lisätukea tarvitsevia entistä enemmän. Toivoa sopii, että ammattikuntaamme kuunnellaan jatkossa entistä herkemmällä korvalla!